Janne Laine

Veden vallassa

Janne Laine (s. 1970) on suomalainen kuvataiteilija. Hän käyttää perinteisiä metalligrafiikan ja valokuvauksen tekniikoita. Hän valokuvaa aiheensa ja syövyttää kuvan kuparilaatalle sekä työstää laattaa eteenpäin kuvan vaatimalla tavalla. Usein se tarkoittaa laatan kiillottamista siten, että lopullisessa kuvassa on enemmän valoa, mutta myös enemmän salaperäisyyttä. Ylimääräiset yksityiskohdat häipyvät ja kuva pelkistyy. Paksulle paperille vedostetut teokset ovat ilmavia ja esteettisesti ajattomia

Laine ei sido kuvia hetkeen eikä paikkaan. Vaikka hän kuvaa ympäri maailmaa, lopputuloksesta paikallisuus on häivytetty. Kuvista puuttuu täysin turistikuvaamisen pyrkimys tavoittaa epätoivoisesti jotain ainutlaatuista. Hän etsii täydellistä maisemaa, jota ei ole olemassa. Hänen teoksensa ovat tämän maiseman etsintää, eräänlaista kuvitteellista maisemakuvausta. Hän löytää kaikkialta universaalin maiseman. Se ei ole näkymä, jonka jokainen pystyisi tunnistamaan vaan näkymä, jossa on aina jotain tuttua.

Laine käsittelee kuvissaan maisemaa kerronnallisena elementtinä. Teokset ovat lähes aina sarjallisia. Laine kuvaa suuria ja dramaattisia liikkeitä hitaasti. Hän pysäyttää hetken ja pakottaa katsojan unohtamaan virtauksen. Vesiputoukset seisahtuvat, höyrypilvet jähmettyvät ja jää lakkaa sulamasta. Sarja etenee hitaasti, ja liike näyttäytyy hienovireisinä muutoksina. Vesi näyttäytyy teoksissa elämän symbolina. Se on teoksissa mukana kaikissa elementeissään jäänä, nesteenä ja höyrynä. Laine saattaa teoksissaan mennä niin lähelle kohdettaan, että sen tunnistaminen muuttuu vaikeaksi. Tämä on yksi keino etäännyttää tunnistettavat elementit ja tuoda kuva symboliselle tasolle. Tällöin kuvissa näkyvä konkreettinen materiaali muuttuu sekin vain kulissiksi saavuttamattomalle.

Etäännyttämiseen sisältyy riski, että merkitykset pakenevat samalla, kun kuvan tunnistettavat piirteet katoavat. Laine onnistuu kääntämään asetelman. Hänen kuviensa sisällöt eivät kaipaa helppoa esittävyyttä. Maisema ei ole koskaan vain kuva näkymästä. Se on samaan aikaan aineeton ja konkreettinen. Merkitys syntyy nimenomaan abstraktilla tasolla. Kuvissa liikutaan maailmankatsomuksista riippumattomassa kuvitteellisessa maisemassa, alkukuvassa, jossa elämä saa alkunsa.

Samalla Laine on tiukasti kiinni ajankohtaisessa ympäristökeskustelussa. Ilmastonmuutoksen myötä useat niistä paikoista, joita hän on käyttänyt kuviensa materiaalina, etääntyvät yhä kauemmaksi alkuperäisestä. Maiseman muutokset, erityisesti huoli pohjoisten jäätiköiden sulamisesta, on teoksissa läsnä vertauskuvien ohella myös konkreettisesti. Yhä useammin Laineen kuvissa voi alun sijasta nähdä lopun, apokalyptisen vision viimeisestä hetkestä. Silti hän ei saarnaa, vaan heittää pallon katsojalle ja odottaa tämän reaktiota. Laine ei tuomitse katsojaa, joka nauttii kuvien synnyttämästä esteettisestä mielihyvästä. Kauneuteen sisältyy silti aina hienovireinen muistutus siitä, mistä olemme luopumassa.

Veikko Halmetoja,
kuvataidekriitikko

Submerged in Water

Janne Laine (born in 1970) is a Finnish artist, who uses the traditional techniques of intaglio and photography. First he photographs his subject, then etches the image onto a copper plate, after which he continues to work the plate onwards in order to get the desired image. A method that he often uses is to polish the plate to increase the amount of light, as well as to add a touch of mystery, in the final print. All unnecessary details disappear and the image is left uncluttered. The works, printed on a thick paper, come out airy and aesthetically timeless.

Laine does not tie his works to any particular moment or location. Although he takes photographs all over the world, he tones down the local characteristics in the final outcome. His pictures lack the desperate attempt to grasp something unique as it is customary in the tourist snapshots. Laine looks for a perfect landscape, which does not exist. His work is based on the search for this scenery, on the depiction of an imaginary landscape. Everywhere he goes, he finds a universal landscape. It is not a sight recognizable by all but a sight in which one always finds something familiar.

In his pictures Laine uses landscape as a narrative element. The works are nearly always made in series. Laine depicts big, dramatic movements in slow motion. He stops the moment and forces the viewer to forget the flow. Waterfalls come to a standstill, clouds of steam solidify and the ice ceases to melt. The series advances slowly and the movement is visible in the form of subtle changes. Life is symbolized by water, which is depicted in all of its three stages: ice, liquid and steam. Sometimes Laine depicts his subject at such a close range that the recognition of it becomes difficult. This is one way to obscure the recognizable elements of the subject and bring the image into a symbolic level. As a result the remaining concrete material in the pictures becomes no more than a mere backdrop for the unattainable.

There is, nevertheless, a risk in obscuring the recognizable elements in the picture: the semantic content may get lost in the process. Laine, however, manages to avoid the problem. The content matter in his pictures does not require an easy representation. The landscape is never merely a visual image of a scenery. It is a symbol of life: immaterial, yet concrete. The meaning is born expressly in the abstract level. Laine´s works show imaginary landscapes independent of any ideologies; they are primal images, which show the birth of life.

At the same time Laine is actively involved in the current environmental debate. Along with the climate change many of the places he has used as his material have now changed considerably. The changes in the landscape and, in particular, his concern over the melting glaciers in the North, are present in the works both metaphorically and concretely. The visual imagery of the end, instead of the beginning, is getting more and more visible in his pictures – an apocalyptic vision of the final moments. Yet, Laine does not preach. Instead, he lets the viewer make the next move and waits for his reaction. Laine does not find fault in viewers who enjoy the aesthetic pleasures caused by his works. The beauty in his works, nevertheless, always contains a subtle reminder of the things that we people are about to lose.

Veikko Halmetoja,
art critic

.